Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälinen yhteistyö

Merialueiden saastumista eivät rajoita valtionrajat, joten valtioiden välinen yhteistyö Itämeren hoitamisessa on välttämättömyys. Tässä esiteltävien organisaatioiden ja ohjelmien päämääränä on edistää kestävää kehitystä ja suojella Itämerta.

Pohjoismaiden ministerineuvosto 

Pohjoismaiden ympäristöministerit vastaavat maiden välisestä ympäristöyhteistyöstä. He tapaavat kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Yhteistyö työ perustuu pohjoismaisen hyödyn periaatteeseen. Eli tehdään yhteistyötä niissä asioissa joissa yhteispohjoismainen panos on tehokkaampi kuin pelkät kansalliset toimenpiteet.

Yhteistyö perustuu  toimintaohjelmiin ja nyt meneillään oleva kausi kestää vuodesta 2013 vuoteen 2018. Ympäristöyhteistyön toimintaohjelma 2013-2018  keskittyy neljään teemaan. Aihevalinnan perustana on, ettei ympäristöasioita tulisi käsitellä erikseen vaan osana suurempaa kokonaisuutta.

Teema-alueet ovat:

  • Yhteiskunnan kestävä kehitys
  •  ilmastonmuutos ja ilman epäpuhtaudet
  •  luonnon monimuotoisuus, ekosysteemit ja merien happamoituminen
  •  terveys ja ympäristölle vaaralliset kemikaalit

Ympäristösektorin hierarkia ylhäältä alaspäin on: ministerineuvosto, virkamieskomitea, työvaliokunta ja niiden tukena useita työryhmiä. Ympäristönsuojelukysymysten pohjoismainen virkamieskomitea valmistelee ministerineuvoston ympäristötyötä ja toimeenpanee neuvoston päätökset.

Ympäristötavoitteet korkealla, infolehtinen pohjoismaiden ympäristöyhteistyöstä.

EU:n vesipuitedirektiivi

Vesipuitedirektiivin tavoitteena on yhtenäistää kaikkien EU:n alueella olevien vesivarojen hallinnointi. Direktiivi astui voimaan vuonna 2000. Jäsenvaltioiden tulee määritellä vesistöjen hoitoalueet niiden valuma-alueiden mukaan sekä laatia vesienhoitoalueille hoitosuunnitelmat ja toimintaohjelmat. Vesipuitedirektiivi on Suomessa toimeenpantu lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä ja sitä täydentävillä asetuksilla. Maamme on jaettu seitsemään vesienhoitoalueeseen. (linkki omille sivuille: vesienhoidon puitteet). Tavoitteena on, että kaikkien vesistöjen  tila (linkki omille sivuille: vesienhoidon puitteet) olisi hyvä viimeistään vuonna 2015.

EU:n meristrategiadirektiivi 

EU:n meristrategiadirektiivi astui voimaan heinäkuussa 2008. Strategian päämääränä on suojella ja parantaa eurooppalaisten merialueiden tilaa ottamalla käyttöön yhtenäiset toimintatavat ja tavoitteet koko Euroopan Unionissa. Jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan kansallinen merenhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma merialueiden tilan parantamiseksi. Tavoitteena on merialueiden hyvä tila viimeistään vuonna 2020.

www.ymparisto.fi/merenhoidonsuunnittelu

 HELCOM

Helsingin sopimus eli Itämeren merellisen ympäristön suojelusopimus, sai alkunsa allekirjoittajavaltioiden halusta tehdä yhteistyötä Itämeren suojelemiseksi. Sopimuksen osapuolia ovat Suomi, Ruotsi, Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Venäjä sekä EU. Sopimuksen tavoitteena on suojella Itämerta kaikelta saastumiselta ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta.  Sopimuksen perusperiaatteita ovat varovaisuusperiaate, aiheuttamisperiaate (PPP), parhaan ympäristökäytännön käyttäminen (BEP) ja parhaan käytettävissä olevan tekniikan hyödyntäminen (BAT).

HELCOM (Itämeren suojelukomissio) koostuu jäsenvaltioiden edustajista. Komissio kokoontuu kerran vuodessa päättämään kysymyksistä, jotka on valmisteltu asiantuntijakomiteoissa ja Heads of Delegation työryhmässä.

HELCOMin ministerikokous hyväksyi marraskuussa 2007 Itämeren suojelun toimintaohjelman (Baltic Sea Action Plan).

Ohjelman tavoitteena on Itämeren hyvä  ympäristön tila vuoteen 2021 mennessä. Kansalliset toimintaohjelmat tulee määritellä viimeistään vuonna 2010 ja ohjelman toiminnat tulee toteuttaa viimeistään 2016.

Ohjelman painopisteet ovat:

  • rehevöityminen
  • vaaralliset aineet/ meriympäristön kemiallinen saastuminen
  • luonnon monimuotoisuus
  • merenkulun aiheuttamat ympäristöongelmat

Itämeren suojelun toimenpideohjelman BSAP:n toimeenpano Suomessa, tilannekatsaus 17.5.2010

Itämeren valtioiden neuvosto
(CBSS
, Council Of the Baltic Sea States)

Itämeren valtioiden neuvosto on poliittinen toimielin jonka tehtävänä on edistää alueen maiden hallitusten välistä yhteistyötä. Se perustettiin Itämeren maiden ulkoministerien aloitteesta vuonna 1992. Neuvostolla on 12 jäsentä: Euroopan komissio, Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa ja Venäjä. Tarkkailijajäseniä ovat Ranska, Italia, Hollanti, Slovakia, Iso Britannia, Ukraina ja Yhdysvallat.

Ulkoministerien konferenssit pidetään joka toinen vuosi. Neuvoston kokousten välissä toimintaa ohjaa virkamieskomitea (Committee of Senior Officials). Pysyvä kansainvälinen sihteeristö jonka toimintaa rahoittavat neuvoston jäsenvaltiot sijaitsee Tukholmassa.

Itämeren maiden neuvoston toimintaan kuuluu tunnistaa poliittisia tavoitteita, luoda toimintaohjelmia, käynnistää hankkeita ja toimia foorumina ajatustenvaihdolle Itämerenalueen kysymyksissä. Painopisteitä ovat ympäristö, energia, taloudellinen kehitys, koulutus ja kulttuuri sekä kansalaisturvallisuus. Yksi tärkeimmistä saavutuksista on ollut Itämeren alueen kestävän kehityksen ohjelman, Baltic 21, käynnistäminen.

Baltic 21

Baltic 21 eli Itämerenalueen kestävän kehityksen ohjelma, on Itämeren maiden neuvoston vuonna 1998 käynnistämä toimintaohjelma. Ohjelman päätavoitteena on saavuttaa kestävä kehitys Itämeren alueella 30 vuoden aikavälillä. Baltic 21 perustuu kestävän kehityksen ekologisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin periaatteisiin.

Baltic 21 ohjelma:

  • Keskittyy toiminta-alueisiin jotka ovat erityisen tärkeitä Itämeren alueella; maatalous, energia, kalastus, metsätalous, teollisuus, matkailu, liikenne sekä koulutus ja aluesuunnittelu.
  • On määritellyt yhteiset kestävän kehityksen tavoitteet Itämerenalueelle.
  • On määritellyt toimintaohjelman jossa on 30 konkreettista toimenpidettä jotka toteutetaan eri toiminta-alueissa ja aluesuunnittelussa.
  • Hyödyntää indikaattoreita tavoitteiden täyttymisen seuraamiseen.

Baltic 21 ohjelmaa ohjaa, koordinoi ja valvoo ohjausryhmä (Senior Officials Group). Sen jäseninä ovat Itämeren neuvoston edustajia, Euroopan komissio, kansainvälisiä rahoituslaitoksia, valtionvälisiä järjestöjä, paikallisten ja alueellisten viranomaisten kansainvälisiä verkostoja, yrityksiä sekä ei-valtiollisia organisaatioita. Verkostoa tukee Baltic 21 sihteeristö joka toimii erikoisyksikkönä Itämeren neuvoston sihteeristön yhteydessä.

VASAB (Vision and Strategies around the Baltic Sea 2010)

VASAB toimii Itämeren valtioiden aluesuunnitteluyhteistyön organisaationa. Yhteistyöorganisaatioon kuuluu 11 Itämeren alueen maata: Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja, Venäjä, Valkovenäjä, Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Saksa.

VASAB perustettiin vuonna 1992 ja sitä ohjaa ministerikonferenssi (Conference of ministers).  Alueellisen kehityksen komitea (Committee on Spatial Development of the Baltic Sea Region, CSD/BSR) valmistelee konferenssin ehdotukset. Työtä tukee Puolassa sijaitseva sihteeristö.

VASAB edistää alueellisen kehityksen suunnittelua. Tavoitteena on saavuttaa Itämerenalueella sekä sosiaalinen, taloudellinen että ympäristön tilan tasapaino. Organisaation toimintaan kuuluu:

  • Antaa suosituksia
  • Edistää menetelmien kehittämistä
  • Edistää yhteistyöhankkeita
  • Tehdä yhteistyötä muiden Itämerihankkeiden kanssa
  • Edistää eri sektorien välistä ajatustenvaihtoa

Täältä löydät lisää linkkejä keskeisiin Itämeri-toimijoihin Suomessa