Ihminen

Saaristomeren historia alkaa jo noin 4500 e. Kr. jolloin ensimmäiset maa-alueet nousivat merestä jääkauden jälkeen. Rantaviiva nousee edelleen 4-5 mm vuodessa.

Ihminen on aina ollut erottamaton osa saaristoa. Esihistoriallisina aikoina saariston moninainen kasvi- ja eläinmaailma tarjosivat ihmiselle runsaasti ravintoa ja ihminen asettui rannikolle asumaan jo kivikaudella. 

Saaristoyhteiskunta muodostuu

Ihmisen ja luonnon rinnakkaiselo on muokannut saariston sellaiseksi kuin se on tänään. Meri ja hyvät liikenneyhteydet mahdollistivat kaupanteon ja monitoimisuuteen perustuvan talouden kehittymisen saaristossa. Näin ollen saariston väkiluku kasvoi saavuttaakseen huippunsa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Saaristolaiselämä murroksessa

Ammattikalastuksen hiipuminen ja väen siirtyminen muihin töihin kaupunkeihin ja Ruotsiin johtivat saariston autioitumiseen. Voimakkaimmin saaristo autioitui 1950–1970 luvuilla.

Perinteisten elinkeinojen, kalastuksen ja maanviljelyn, tilalle ovat tulleet palveluelinkeinot ja pienteollisuus. Myös valtion tarjoamat työpaikat, luotsaus, merivartiosto, rannikkovartiosto, tulli jne. ovat edelleen tärkeässä asemassa työllistäjinä, vaikka niiden merkitys viime vuosina ovatkin vähentyneet.

Matkailuelinkeinon merkitys kasvaa ja sitä harjoitetaan usein muiden elinkeinojen ohella. Kesäasutus on runsasta ja väkiluku moninkertaistuu kesäisin kesäasukkaiden ansiosta. Biosfäärialueen sisällä on n. 3000 kesämökkiä. Lisääntyvät lomat ja joustavat työajat lisäävät kesämökkien käyttöä. Tämä tulee jatkossa vaikuttamaan vahvasti saariston toimintaan ja väestörakenteeseen.

Saariston kulttuuri

Saariston luonto ja meriympäristö ovat vaikuttaneet myös perinteiseen saaristokulttuuriin kuten venerakentamiseen, taiteeseen, kirjallisuuteen, rakentamiseen, musiikkiin sekä metsästys- ja kalastusperinteeseen. Näihin voi tutustua opastuskeskusten näyttelyissä tai alueen lukuisissa kyläyhdistysten ylläpitämissä kotiseutumuseoissa.